Elämä on jääkiekko-ottelu

Tuon vertauskuvan kuulin MTV3:n Studio55 ohjelmasta, jossa vieraana oli Ruben Stiller (älkää kysykö miksi katsoin). Ohjelmassa aiheena oli Mitä vanhenevan miehen päässä liikkuu?

Linkki Studio55 Ruben Stiller

Jotenkin olen aina tykännyt Rubenin persoonasta ja hänen tyylistään. Tuossa ohjelmassa Ruben vertaa ihmisen elämää jääkiekko-otteluun jossa yksi erä kestää 25 vuotta. Joillakin ottelu menee jatkoajalle ja joillakin vielä rankuille, osa lähtee pukuhuoneeseen kolmen erän jälkeen...Mielestäni todella osuva vertaus! Itselläni on toinen erä menossa.

Kolmannessa erässä elämä laitetaan pakettiin ja kolmannen erän maalit ratkaisee koko ottelun. Ensimmäiseen erään lähdetään alkuinnostuneena vähän katselemaan miltä tää homma näyttää, toisessa erässä tiedetään mikä on ottelun juoni ja kolmannessa erässä mietitään että kohta tämä loppuu mutta pelataan (toivottavasti) loppuun asti täysillä.













Osa ihmisistä on ottelun aikana niitä penkinlämmittäjiä, osa pääsee mukaan peliin ja osa istuu jäähyllä. Me itse valitsemme omassa ottelussa oman roolimme, haluammeko olla hyökkääjiä, puolistajia vai maalivahteja. Haluammeko istua kuinka paljon jäähyllä vai haluammeko tehdä kaikkemme ettei meistä tule penkinlämmittäjiä tai luukkuvahteja. 

Ottelussa on mukana myös ne (puusilmä) tuomarit sekä (kaikentietävät) valmentajat, jonkun on oltava myös niissä rooleissa.

Mitä mieltä olette tästä ajatusmallista? itse tykkään, varmasti osittain siksi että jääkiekko on lähellä sydäntäni! Myönnän välillä joutuvani istumaan jäähyllä mutta penkinlämmittäjäksi tai luukunavaajaksi en suostu :)