I can walk

On kulunut kuusi viikkoa tapaturmasta ja minä pystyn kävelemään tai no könkkäämään ilman keppejä, uskoa tuli huimasti lisää että tästä tulee vielä jalka. Olen niin innoissani, kun pääsen könkkäilemään kämpässä ilman keppejä. Portaita en vielä ole uskaltanut kokeilla...

Jalkaterä on kyllä ihan rimpula, 1cm varmaan kapeampi kuin toinen jalka. No on se hyvä että jostain kohtaa kroppaa kaventuu kun muualta vaan turpoaa. Mies ehdottikin että pitäiskö pyytää kokovartalokipsi sinulle :)

Näen unta jo treenaamisesta, yhtenä yönä olin akrobatiatunnilla ja roikuin renkaissa. Kesken treenauksen välähti että ei vitsi minulla ei ole kipsiä jalassa miten pääsen alas täältä.

Odotan kyllä innolla että pääsen kuntouttamaan jalkaa ja treenaamaan salille. Ohjelmassa on alkuun kuntopyöräilyä, pyöräilyä vastuksessa autotallissa, kahvakuulailua ja jos vaikka vesijuoksemaan lähtis. Uskoin myös että joogaa pystyn harjoittamaan...

Päivä päivältä parempi

Kyllä nyt on vaan pakko uskoa siihen että tästä vielä jalka tulee, jumppa tuntuu auttavan ja jalka on kokoajan "vahvemman" oloinen. Vaikkakin en uskaltaisi sillä vielä ilman kipsiä edes seistä, enkä kyllä halua edes kokeilla. Turvotusta on aika paljon vielä akillesjänteen kohdalla ja yön jäljiltä koko jalkaterässä. Jumpata pitää muistaa jumpata viisi kertaa päivässä, siitä olen pitänyt kiinni tarkasti. Olen myös "kävellyt" kipsijalan kanssa kun kepeillä eteenpäin menen. Perjantaina pitäisikin ottaa kantakorotuspala pois kipsin sisältä, jolloin jalan kulma menee taas lähemmäksi normaalia.

Kyllä asia on niin että kannattaa miettiä mitä toivoo, koska joskus ne toiveet toteutuvat. Alku vuosi oli töissä tosi hektinen sisältäen YT-neuvottelut ja uudet työkuviot syyskuun alusta alkaen. Muistan kun lokakuun loppupuolella mietin että voi kun saisi joku päivä olla vain kotona ja maata sohvalla. Ja naps hetken päästä poksahti tuo akillesjänne poikki, nyt on sitten saanut olla kotona sohvalla aikast pitkään. Nyt toivon ihan mielettömän paljon lottovoittoa...

Tiedättekö muuten miten ihanaa on saada kaksi jalkaa maahan viiden viikon jälkeen, helpottaa ihan kaikkea. Ihan ensimmäiseksi seisomista paikallaan, pyykitkin voi laittaa kuivumaan seisaalten ei tarvitse istualtaan yrittää kurotella. 

Huomenna onkin ihan oikea työpäivä kun pääsen kollegoitten kanssa palaveriin, kun kerrankin palaveri järjestetään täällä Jyväskylässä. Ihana päästä näkemään kollegoita ja höpöttämään heidän kanssaan ihan livenä. Viime viikolla olin henkilöstöpalaverissa näkemässä omia ihmisiä, oli kyllä piristävää. Sitten onkin viikonloppuna koulua eli minulla on ihan kiirettä tämä loppu viikko...

Kun kaksi jalkaa maahan ottaa

Viisi viikkoa takana ja kolme edessä, siis tätä kipsielämää. Eilen kävin taas Keskus-sairaalassa kipsin vaihdossa, nyt sitä jalkaterää aseteltiin lähemmäs 90 astetta. No ei se vieläkään mennyt mutta kumminkin kulmaan jolla voin "kävellä". Sain siis luvan varata kipsatulle jalalle, on muuten ihana tunne kun saa molemmat jalat maahan viiden viikon tauon jälkeen. 

Step by step

Eihän se meno mitään kovin vauhdikasta ole mutta eteenpäin pääsen. Nopeampaa pääsen kun vaan könkkään menemään mutta se tunne kun saa "kävellä" keppien kanssa, sitä ei voi sanoin kuvata.

Jos vaikka pikkuhiljaa alkaisi nesteetkin kiertämään jalkaterässä, jalkapohja on ollut kuin nestepallukka. Turvotusta jalkaterässä ja nilkassa on edelleen, se varmaan on ihan normaalia (toivottavasti). Jäykkä on nilkka vaikka jumpat olen tehnyt ohjeen mukaan eli 5 kertaa päivässä 20 krt ojennus-koukistus nilkalla. Kipsaaja sanoi että se jäykkyys on normaalia eikä johdu mistään mitä olisin jättänyt tekemättä, tieto helpotti minua suorituskeskeistä ihmistä.


Viime yönä näin unta että olin treenaamassa crossfit-salilla, wodiin kuului jännehyppyjä :) Korvasin ne varpaiden nostelulla. Yllättävän hyvin sitä pääkoppa on suhtautunut tähän liikkumattomuuteen, luulen että tää pysähdys taisi tulla tarpeeseen ja kroppa oli oikeesti väsynyt. Toivon vaan että maltan tammikuussa aloittaa rauhassa, siis ihan vain opetella kävelemään.


Mutta uskon että joka päivä jänne vahvistuu kokoajan enemmän ja enemmän kunhan vaan jaksan jumpata ja rohkeasti varata sen päälle. Nyt kipsin sisällä on korokepala joka pitää ottaa pois viikon päästä eli silloin ollaan taas lähempänä normaaliasentoa.

Oikein ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille <3