Elämä jatkuu

Niin se vaan tulee viikko täyteen siitä kun akillesjänne katkesi, viikon olen kohta tässä sohvalla maannut. En olisi uskonut että aika menee näinkin nopeasti, ehkä kohta on jo joulukuun loppu ja joulu eli aika jolloin pääsen eroon kipsistä ja kepeistä. Kahdeksan viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika ihmisen elämästä, eteenpäin ajatellen se on ikuisuus mutta taaksepäin ajateltuna se oli just äsken. Seitsemän viikkoa tarkoittaa seitsemää perjantaita joka taas on aika vähän, viikon päästä on eka kipsinvaihtoaika ja kolmen viikon päästä on toinen vaihtoaika. Siinä on seuraavien viikkojen kohokohdat.

Jalka on hyvän tuntuinen jos vaan malttaa lepäillä, jos yhtään kauemmin on pystyssä niin jalka väsyy ja turpoaa. Jostain syystä myös yöaikaan jalka meinaa turvota ja aamuisin on vähän huonomman tuntuinen. Varpaat välillä puutuvat ja jalkapohjassa tuntuu sellainen patti, luultavasti jotain nestettä tai jotain. Kipuja ei onneksi ole ja aika vähän mitään muutakaan tuntemuksia, paitsi turvotusta.

Päivät tuntuvat menevän tietyllä rytmillä, aamupäivän olen ollut koneella tehden joko opiskeluhommia tai työhommia. Iltapäivällä kun perhe tulee kotiin niin heidän kanssaan höpötellen ja ilta sitten telkkaria tuijotellen. Kyllä sitä vaan oppiin taitavaksi kulkijaksi noiden keppien kanssa, olen onnistunut pesemään pyykkiä ja laittamaan ne kuivumaan, tiskikoneen pysty tyhjentämään ja ruokaakin olen pöytään saanut. Kaikkein vaikeinta on suihkussa käynti, mietinkin että en enää ihmettele että joillain vanhuksilla hygieniassa on puutteita. Tytär sanoi että minun asentoni keittiössä on kuin alkaisin twerkkaamaan eli terve jalka lattialla ja kipsattu keittiötason päällä

Olen myös alkanut tekemään vatsalihasliikkeitä aamuisin, lisänä myös selkää. Punnerruksiakin yritin mutta asento tuntuu inhottavalta akillesjänteessä, se ei jostain syystä tykkää asennosta vaikka teinkin ne polvet maassa. No tällä nyt mennään, olen tehnyt muutenkin henkistä tsemppausta itselleni että oikeesti tää on nyt tosi pitkä projekti saada jalka kuntoon. Tavoitteeksi olen asettanut että kahdeksan kuukauden päästä pystyn juoksemaan, siis oikeesti kahdeksan kuukauden päästä, silloin on jo kesä. Tammikuussa alkaa kuntoutus jalalle ja oikeasti aion tehdä sen huolellisesti koska haluan jalan kuntoon mutta pää on pidettävä kylmänä ettei rasita sitä liikaa heti aluksi. Ajattelin että viritän autotalliin pyörän harjoitusvastukseen ja pyörittelen sillä, voisin myös ottaa vesijuoksun ohjelmaan ja lihaskuntoa voi treenata salilla kunhan vain ottaa akillesjänteen huomioon ettei se rasitu liikaa. Taidan käydä moikkaamassa mieheni kaveria joka on jalkavammoihin erikoistunut fysioterapeutti, jos hän antaisi jonkinlaisen harjoitusohjelman.

Mutta siis pääsääntöisesti positiivisilla ajatuksilla mennään päivä ja viikko kerrallaan. Nauttikaahan te kaikki elämästä, kaikki on hyvin <3