Kun kaksi jalkaa maahan ottaa

Viisi viikkoa takana ja kolme edessä, siis tätä kipsielämää. Eilen kävin taas Keskus-sairaalassa kipsin vaihdossa, nyt sitä jalkaterää aseteltiin lähemmäs 90 astetta. No ei se vieläkään mennyt mutta kumminkin kulmaan jolla voin "kävellä". Sain siis luvan varata kipsatulle jalalle, on muuten ihana tunne kun saa molemmat jalat maahan viiden viikon tauon jälkeen. 

Step by step

Eihän se meno mitään kovin vauhdikasta ole mutta eteenpäin pääsen. Nopeampaa pääsen kun vaan könkkään menemään mutta se tunne kun saa "kävellä" keppien kanssa, sitä ei voi sanoin kuvata.

Jos vaikka pikkuhiljaa alkaisi nesteetkin kiertämään jalkaterässä, jalkapohja on ollut kuin nestepallukka. Turvotusta jalkaterässä ja nilkassa on edelleen, se varmaan on ihan normaalia (toivottavasti). Jäykkä on nilkka vaikka jumpat olen tehnyt ohjeen mukaan eli 5 kertaa päivässä 20 krt ojennus-koukistus nilkalla. Kipsaaja sanoi että se jäykkyys on normaalia eikä johdu mistään mitä olisin jättänyt tekemättä, tieto helpotti minua suorituskeskeistä ihmistä.


Viime yönä näin unta että olin treenaamassa crossfit-salilla, wodiin kuului jännehyppyjä :) Korvasin ne varpaiden nostelulla. Yllättävän hyvin sitä pääkoppa on suhtautunut tähän liikkumattomuuteen, luulen että tää pysähdys taisi tulla tarpeeseen ja kroppa oli oikeesti väsynyt. Toivon vaan että maltan tammikuussa aloittaa rauhassa, siis ihan vain opetella kävelemään.


Mutta uskon että joka päivä jänne vahvistuu kokoajan enemmän ja enemmän kunhan vaan jaksan jumpata ja rohkeasti varata sen päälle. Nyt kipsin sisällä on korokepala joka pitää ottaa pois viikon päästä eli silloin ollaan taas lähempänä normaaliasentoa.

Oikein ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille <3